Toimiston vakiosoundtrack on viime kuukausina koostunut italialaisesta 60-luvun leffaloungesta. Saman kappaleradion päälle laittaminen Spotifyssa on muuttunut jo kiusallisen helpoksi ja algoritmit pitävät huolta siitä, että korvamatoja kertyy.
Ehdoton ykkösstyge osastolta on Stelvio Ciprianin Mary’s Theme Piero Schivazappan elokuvasta Femina Ridens (1969). Pari sekuntia rumpujen harjausta ja harpun helinää ja olen joka kerta täysin myyty.
Itse elokuvaa näkemättä en ole ihan vakuuttunut missä määrin tämä eroottinen trilleri nykyvinkkelistä käsin toimii. ”Dr. Sayer, the director of a philanthropic foundation, spends his weekends at his luxurious villa outside of Rome toying with sadistic fantasies. His games are usually acted out with the help of a prostitute conversant with his desires. When his regular prostitute becomes unavailable at the last minute, Sayer substitutes Maria, a young journalist on his staff. After the drugged Maria regains consciousness at his villa, Sayer realizes that he now has a real victim on his hands. She is subjected to his unpleasant games but soon begins subverting him.”
Ehkä annan mahdollisuuden ja palaan asiaan. Soundtrackin ääreen joka tapauksessa.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
