Haluaisin sanoa, että toimistollamme kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, mutta niin kiva kuin itsensä olisikin mieltää todelliseksi eklektikoksi, olisi virheellistä olla mainitsematta että eivät ne laidat lopulta kovin kaukana toisistaan ole. Isoksi osaksi rajauksiin vaikuttaa musiikkimakumme Venn-diagrammiksi puristettuna, mutta monesti ääneen pitää myös laittaa musiikkia, joka ei työntekoa häiritse.
60-luvun easy listening latin jazz has entered the chat.
Newyorkilaisen Los Admiradores -pumpun riemastuttava Bongos / Flutes / Guitars -albumi kyseisen vuosikymmenen alusta onkin juuri sitä, mitä lääkäri määräisi – toki ehkä samalla miettiessään että helvettiäkö häneltä musiikkisuosituksia kysellään.
Instrumentaaliversiointeja alan standardeista, simppelin suoraviivainen yleisgroove ja kas, siinäpä oli taas tehokas 32 minuuttia ja 48 sekuntia töiden ääressä. Uudestaan päälle vaan.
Erityispisteet Charles E. Murphyn riemastuttavan minimalistisesta kansitaiteesta, joka tekee kunniaa paitsi musiikille, myös albumin otsikolle.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
