Tykkään pelata. Rakastan sitä tunnetta kun peli imaisee mukaansa ja pääsee keksimään, löytämään ja saavuttamaan. Rakastun palavasti lempipeleihini ja pelaankin niitä uudestaan ja uudestaan. Lempivuosikymmenet ovat -90 ja -00.
Kun opiskelin Taiteen Maisterin tutkintoa Media Labrassa Aalto Yliopistossa Journey ilmestyi. Pelistä kohkattiin sen verran paljon, että uteliaisuus heräsi itselläkin. Tosin itseäni uudet pelit usein epäilyttävät. Olen tottunut pelaamaan näppäimistöllä, enkä koe olevani riittävän näppärä konsoliohjaimen käyttäjä. Journey on kuitenkin anteeksiantava ja lempeä pelikokemus, jossa tatin vääntämisen taito on toisarvoista.
Peli on idealtaan todella simppeli; hyppelet ja leijut vain eteenpäin. Pelaaminen tuntui lähes meditatiiviselta kokemukselta, koska pelin rytmi on niin rauhallinen, musiikki kaunista ja värit auringonlaskun kultaa. Suosittelen kiireisen elämän keskellä rauhoittumiseen.
Mari
Graafikko, kuvittaja, saven silittelijä, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: puhdas vektoriviiva, Neil Gaiman, uusien koulukirjojen haju ja "manchestermainen" sadekeli.
