Kun yrityksemme oli vuonna 2016 reippaan vuoden ikäinen ja kalenterissa häämötti karkauspäivä, päätimme pyhittää päivän muulle kuin perustyölle. Pakkasimme kimpsumme, kampsumme ja kissamme, varasimme kuuluisahkon muotisuunnittelijan AirBnb-kämpän Torkkelinmäeltä ja irroitimme katseemme läppäreistä vuorokauden ajaksi. Päivän verran ruodimme millaista työmme on ja pohdimme millaista haluaisimme sen jonakin päivänä olevan.
Suunnittelutyö oli melkoisen intensiivistä, ja vaikka sitä välissä Hesarilta napatuilla pizzoilla pehmitettiinkin, oli kumpikin osapuoli illalla melkoisen kuitti ja suunsa puhtaaksi puhunut. Mindmapit odottelevat vielä puhtaaksikirjoitusta.
Sittemmin karkauspäivistämme on tullut meille vakiintunut käsite ja ne on samalla vapautettu tiukoista päivämäärärajoista. Olen kuitenkin huomannut, että onnistunut karkauspäivä vaatisi itsensä irroittamisen paitsi arkisista töistä, myös arkisesta ympäristöstä – kun viimeksi tammikuussa pyhitimme päivän karkaamiselle mutta pysyimme toimistolla, tahtoi huomio herpaantua jatkuvasti kohti keskeneräisiä työprojekteja ja vastausta odottelevia maileja.
Ensi vuonna almanakassa ammottaakin ihan yleisesti tunnustettu karkauspäivä. Silloin suljetaan taas yhteydet ja hipsitään jonnekin vieraaseen paikkaan tuhertamaan viisivuotissuunnitelmia. Mindmapit jätämme tällä kertaa väliin.