Kun suunnittelutyössä vastaan tulee tilanne, jossa väripaletti ei tunnu millään loksahtavan kohdalleen, on graafikolla aina yhtä suuri kiusaus pudota maailman suloisimpaan sudenkuoppaan.
Ikinä ei nimittäin vastaani ole tullut tilannetta, jossa sinivalkopunainen väriskeema olisi jättänyt kylmäksi. Niin käytetty kuin se onkin, tuntuu yhdistelmä joka poiminnalla yhtä freesiltä, oli työn alla sitten logo, kirja, kuvitus tai verkkosivusto.
Sudenkuopaksi tilanne kulminoituu kuitenkin petollisen helposti, kun värien muuttaminen tuntuukin vievän lopputulosta huonompaan suuntaan. Suunnittelijan alkuun tyytyväiset myhäilyt muuttuvat iteraatio iteraatiolta epätoivoisemmiksi – niin suloisen helppoa kun olisi tälläkin kertaa mennä hyväksi havaitulla yhdistelmällä, ei portfoliota haluaisi aivan Crispin Finniksikään muuttaa. Mutta miksi mikään ei tunnukaan enää toimivan yhtä hyvin?
Ja niin seuraavallakin kerralla kaartaa pipetti frankofiilin lailla sinne tutun, toimivan ja tehokkaan kombon ääreen, kuin testaamaan olisiko kiusaus tällä kertaa liian iso.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
