On tammikuu, eli eiköhän elämäntapamuutostella!
Totta puhuen, ihan hirveää justeerausta oma elämä ei tunnu juuri nyt kaipaavan. Ruokavalio on aika toimiva, liikuntaa piisaa, koti näyttää enimmäkseen siivolta ja harrastuskourallinen levittäytyy näppärälle säteelle. Kännykkää sopisi aina tihrustaa vähän vähemmän, mutta siitäkin osaa tarvittaessa ravistaa itsensä irti.
Ainoa kollektiivinen murheenkryyni taloutemme aikuisilla on olematon aamuvirkkuutemme. Lapsemme on onneksemme niin hyväuninen, että vieraille kasvattajille ei aiheesta kannata yleensä avautuakaan – mutta vanhempien katkeamattomat seitsemän tunnin yöunet eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän mihinkään. DINK-vuosiemme myöhäiset aamut ovat katkeransuloinen muisto vain. Silmät eivät aukea millään, minuuttiaikataulutettu aamurutiinikoreografia kompastuu heti ensimmäiseen epäkohtaan ja päiväkotiin riennetään tuli häntäin alla.
Tällä viikolla koitimme tehdä kevyimmän mahdollisen elämäntapamuutoksen: herätä viisitoista minuuttia aikaisemmin. Koska tämä pähkinänkuoriversio ei varsinaisesti kerro yöunen lisääntymisestä, täsmennettäköön että ehtoolle sovittiin myös aiempaa säntillisempi sänkyynmenoaika.
Sinä yhtenä aamuna kun pidimme tästä kiinni, oli aamu jopa häkellyttävän paljon sujuvampi, silmät aukesivat yllättävänkin vaivattomasti ja päiväkotiinkin päästiin ilman hölkkäaskeleita. Uskaltaisi jopa sanoa, että sen sijaan että päivän ensimmäiset tunnit menisivät epätoivoiseen haparointiin, aamu inspiroi.
Seuraavana haasteena, kuten näissä justeerauksissa aina, on tietysti siitä hyväksi havaitusta kiinni pitäminen.
Mutta odottakaapa vaan madot, täältä tulee pian pari kokonaan uutta lintua.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
