Vaikka välivuosi onkin juuri potkaistu käyntiin, niin puhutaanko vähän olympialaisista?
Olympialaiset ovat paitsi urheilun, myös graafisen suunnittelun juhlaa. Ylevä olympialippu, parhaimmillaan (ja pahimmillaan) ikoniset kisalogot, ikimuistoiset maskotit ja uniikit typografiat – loputtomia soita tai uskomattomia inspiraatioaarreaittoja, vähän vuodesta ja katsojasta riippuen.
Yksi näkyvimmistä elementeistä on tietysti urheilulajeja sanattomasti esittävät piktogrammiperheet. Tunnetuin, Tokion 1964 kisojen setti on minimalistisuudessaan selkeä vedenjakaja. Sen jälkeen irtiotot ovat jääneet pieneksi ja suunnittelu tuntuu jossain määrin kahlinneen itsensä yhteen ainoaan totuuteen kiinni. Kutkuttavampaa onkin vilkaista ajassa vielä vähän kauemmas.
Ennen vuotta -64 tehdyistä kokonaisuuksista omaan silmääni kiehtovin on Pariisin 1924 kisojen kokonaisuus. Tyylipuhtaiden piktogrammien sijaan niitä voisi kutsua ennemmin vain kuvituksiksi, vaikka tarkoitus onkin sama: kertoa yksiselitteisesti mistä urheilulajista on kysymys, riippumatta käyttäjän kielitaidosta tai muusta taustasta.
Kauniita kuin mitkä, eikä hahmotettavuuskaan ole huonoimmasta päästä.
Ensi vuonna kisaillaan samassa paikassa. Tulevien kisojen ilme on mitä on, eikä uusia piktogrammeja ole vielä tuotu julki, mutta spekulaatiot veisivät vaihteeksi vähän toisaalle kuin sata vuotta sitten. Visuaalisina elementteinä ihan kauniita, mutta alkuperäinen funktio on iteraatioissa päässyt karisemaan pois. Quel dommage!
Menneiden kisojen graafista suunnittelua voi pläräillä osoitteessa theolympicdesign.com.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
