Käsi ylös joka käy katsomassa näyttelyn viimeisinä päivinä tai jopa tunteina? Sinebrychoffin taidemuseon japanilaiset puupiirrokset ovat olleet ilmeisen suosittu näyttely. Viimeisen viikonlopun sateisena perjantaina jonot olivat melkoiset, mutta kolmevuotiaan assistentin kanssa pääsi takaovesta ja jonojen ohi.
Taiteen maisterin opinnoissa Aallossa (ent. TAIK) kävin puupiirroskurssin. Huhheijaa sanon, kun katsoo miten ohuita viivoja japanilaiset mestarit ovat töihinsä veistäneet. Oman puulaattani veistotarkkuus oli sitä luokkaa miten hienovaraisesti perunaa saa muotoiltua keittiöveitsellä. Hienosti hiotut väripinnat ja huolelliset monen värilaatan kohdistamiset vaativat mielestäni kirurgin kädet ja mielen. Ei voi kuin ihailla.
Kolmevuotiasta kiinnosti eniten Sinebrychoffin kotimuseon yläkerta, jossa hän oli vanhoina aikoina elellyt lastensa kanssa. Sinne onneksi pääsee koska vain uudestaan. Kirsikankukat kun ovat tältä kaudelta ohi. Ehkä ensi kerralla museoon jo ennen viimeisen viikonlopun ruuhkia?
Aiheet: Japani, museo, puupiirros
Mari
Graafikko, kuvittaja, saven silittelijä, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: puhdas vektoriviiva, Neil Gaiman, uusien koulukirjojen haju ja "manchestermainen" sadekeli.
