Olen graafinen suunnittelija enkä taiteilija muistakin syistä, mutta ennen kaikkea totaalisen tyhjän paperin kammoni vuoksi. Osaan noudattaa tehtävänantoja, muotoilla sanoja, kirjaimia ja symboleita vailla ensimmäistäkään epäröintiä, mutta jos minun pitää luoda jotain omasta päästäni, ilman ulkopuolelta annettua aihetta tai sääntöä, ei päästä tunnu yleensä löytyvän yhtään ajatusta.
Portlandilaisen James Coffmanin töissä viehättää tasapainoilu muotojen tiukan minimalistisen geometrian ja viivan lempeän orgaanisuuden välillä. Pisteitä ropisee silti ennen kaikkea ikiaikaisen aihekirjon tulkitsemisesta. Kuvaston pelkistetyissä tähdissä, linnuissa ja eläimissä on selvää luolapiirrosmaisuutta, mikä on vuorostaan oivallinen kontrasti kuvittajan läpeensä digitaaliseen työskentelytapaan.
Näitä aiheita pitäisi itsekin seuraavan kerran pyöritellä, kun halu luoda jotain omaa seuraavan kerran nostaa päätään. Seuraavaksi pitää sitten löytää keino olla vertailematta itseään esimerkiksi näihin töihin.
Instagramissa töitä on tagailtu muiden muassa tatuointikäyttöön rohkaisten, mikä tuntuisikin näille vallan sopivalta käyttötarkoitukselta. Printtiä seinälle tai tarraa läppärin kanteen en vastustaisi myöskään. Erinomaisen seurailtava tekijä.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
