”Voisitteko vahtia ilmapalloani sillä aikaa kun käyn koulussa?”
Le Ballon Rouge eli Punainen ilmapallo on puolen tunnin mittainen ranskalainen lyhytelokuva vuodelta 1956. Albert Lamorissen ohjauksessa pieni pariisilainen poika saa ystäväkseen ison punaisen ilmapallon, ja lähtee sen kanssa huimaan seikkailuun. Pallo on elokuvassa itsenäinen toimija – tai niin itsenäinen kuin talutushihnassa voi olla – se karkaa vihamiehiltään ja ilmaisee omaa tahtoa; filmin hymähdyttävimmässä kohdassa tapaa toisen pallon, jonka seuraan haluaisi lähteä.
Elokuvassa inspiroi ennen kaikkea sen lapsen- ja unenomainen lähtökohta, suloisen yksinkertainen ero arkiseen elämään, jota alleviivaa kaupungin desaturoitunut väripaletti. Pääosaa esittänyt ohjaajan poika, Pascal Lamorisse, ihastuttaa paitsi luontevuudellaan, myös huiman tyylitellyllä vaatekerrallaan. Itselleni pienen pojan vanhempana katselukokemus toi viimeistään loppukohtauksessa muutamankin tipan linssiin – niin taitavasti se tavoittaa jotain lapsuuden taianomaisuudesta. Lapsen kanssa katsottuna leffa oli muutenkin sykähdyttävä kokemus, kaikille osapuolille.
Le Ballon Rouge löytyy yllättäen Netflixistä, mutta näppärämmin myös YouTubesta ihan laillisena kopiona. Jos harmaa päivä kaipaa vähän väriä ja pientä nostatusta, suosittelen väijymään.
Tänä vuonna on julkaistu lyhytelokuvalle muuten myös sisarteos Le Ballon Bleu, jossa seurataan alkuperäisessä elokuvassa kohdattua sinisen pallon omistajaa. Varovaista kiinnostusta sille.
Jyri
Graafinen suunnittelija, puolet Kildasta.
Aina inspiroi: geometria, tiikki, Hitchcock, vanhojen pokkarien haju, Frasier ja tyhjät jalkapallokentät.
